maanantai 13. huhtikuuta 2015

03 Minä osaan, pystyn ja kykenen

"Istun ruokapöydän ääreen, olen juuri lämmittänyt mikrossa eilistä pastaa. Tunnen yhtäkkiä suurta ylpeyttä saavutuksestani. Olen ollut kolme tuntia terapiassa, hakenut lääkkeet apteekista, muistanut ostaa uuden tupakka-askin, ja kotiin tullessani laitoin takkini siististi henkariin roikkumaan. Ennen ruokaa viikkasin kaikki käyttövaatteeni siistiin pinoon ja järjestelin ympäristöäni. Minä olen onnistunut!"

Masennus on toimintakykyyn vaikuttava sairaus


Joku saattaa ajatella että onpa tuo ihminen vähään tyytyväinen, mutta itse asiassa, tänään tekemäni asiat kuluttavat minulta huomattavasti enemmän energiaa kuin "normaalilta", terveeltä ihmiseltä. Masentuneena ajattelee usein että mikään ei onnistu, minä olen huono ihminen kun en jaksakaan tiskata, vaikka aiemmin se on ollut ihan normaali osa arkipäivän rutiineja. Masennusta sairastava ihminen ei ole laiska, vaan henkilön toimintakyky on alentunut. 

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut olevani laiska, kuinka minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja nousta sieltä sängynpohjalta. Kuinka kaikilla muillakin on ongelmia, mutta he jaksavat hoitaa päivittäiset rutiinit ja käyttäytyä kuten normaalit ihmiset. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää se, että minun pitäisi olla normaali. Kuka tai mikä määrittelee mikä on normaali elämä?

Onko normaali ihminen töissä käyvä, luonteeltaan aina iloinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen, jolla on avo- tai avipuoliso, aina puhdas koti, ihana ja rakastava suku? Ihminen, joka ei koskaan epäonnistu, jonka arki sujuu kuin tanssi. Elääkö tällainen ihminen normaalia elämää? Meillä jokaisella on oikeus määrittää se, mikä meidän kohdallamme tarkoittaa normaalia. 

Minun kohdallani normaali elämä tarkoittaa sitä, että olen saanut toimintakykyäni hieman takaisin. Normaali tarkoittaa muutosta, muutosta omassa aloitekyvyssäni, tavassani toimia, mutta myös tavassani ajatella. Minulla on oikeus sanoa, että tänään en jaksa. Niin on myös sinulla.

Minä en ole laiska. enkä minä ole pelkkä sairaus. Kaikkien oireideni alla on ihan tavallinen ihminen, jolla on ollut kaikki herkkyystekijät masennuksen syntymiseen. Minä olen minä, tavallinen 21-vuotias nainen, harrastan ratsastusta, minulla on ystäviä, mutta minun toimintakykyni on madaltunut. Minulla on oikeus olla ylpeä niistä asioista, jotka saan suoritettua siitä huolimatta että tuntuu etten pysty. Minä olen ylpeä itsestäni, minä en häpeä sitä että olen sairas.



2 kommenttia:

  1. Toiset ei tuota olotilaa ymmärrä, heille olen näyttänyt lusikkateorian, musta se kuvaa niin hyvin sitä oloa kun ei vaan kykene, http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/12/20/lusikkateoria/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole ennen kuullut lusikkateoriasta, mutta ihan mielettömän silmiä avaava juttu ja tämän kyllä jaan eteenpäin. Kiitos hirveästi kommentoimisesta, mutta ennen kaikkea kommentin sisällöstä!

      Poista